Ympäristötaidenäyttely 3.7.-29.8.2010
Näkymä on kahdeksatta kertaa järjestettävä ympäristötaiteeseen keskittynyt taidenäyttely. Näyttelypaikat sijoittuvat Akaan kaupunkiin- reppumatkaajille junapysäkkinä toimii Toijalan asema. Tämän vuotisessa näyttelyssä on mukana 30 taiteilijaa, jotka tulevat eri taustoista ja lähtökohdista. Jokainen heistä on miettinyt päänsä puhki miten voisi tuottaa sinulle maailman hienoimman taide-elämyksen tämän vuoden näyttelyn tiimoilta. Suurin osa teoksista sijoittuu Toijalan Nahkialanjärven rannalle, jossa järjestetään myös näyttelyn avajaiset 3.7. Avajaiset ovat tapahtumaluonteinen, ilmainen ja ohjelmassa on myös erilaisia kognitiivisia performanssiesityksiä ja jalan napsaamaan saavaa musiikkia.
Tämän vuoden taidenäyttelyn teokset ovat rakentuneet teeman "rohkeus" ympärille. Rohkeutta kasvaa, jotta voisimme kenties olla tasapainoisempia, kun kohtaamme kuoleman. Haastava on myös oppia iloitsemaan asioista kunnolla, sydän edessä. Nauramaan kuin hyeena. Taiteesta puhuttaessa, hullun rohkeutta on myös toimia alalla Suomessa. Maassa jossa toimii laajamittainen paperinpyöritysmafia ja ylhäältä ohjattu byrokaattinen harhautusjärjestelmä. Suomen taidekenttä määrittyykin hyvin pitkälle yksittäisten karismaattisten henkilöiden varaan, jotka olisivat raivanneet toimentulonsa perheelleen ja itselleen millä alalla tahansa. Kuvataiteen suosio Tampereella on romahtanut. Se että taidenäyttelyssä käy 50 ihmistä, ei herätä enää edes kysymyksiä. Se on jo lähes itsestäänselvyys. Avajaisissa käy koko näyttelyn vieraista 50-80%. Aamulehti ei enää kirjoita kritiikkejä kuvataiteesta. Kukaan ei silti ole huolestunut. Syy on ihmisissä ja toimittajissa- mutta entä jos taiteesta itsestään on vain tullut tosi tylsää? Sellaista joka palvelee ensisijaisesti vain taiteen apurahajärjestelmää. Representaatiokulttuuria, jossa rahoitus tippuu sen perusteella miten olet esittänyt itsesi paperilla toimistopöydän määrittelemään tilaan. Tämä systeemi ajaa ne muutaman astetta herkemmät ja todellisia kulttuurivientituotteita tuottamaan kykenevät suomalaiset kuvataiteen huippulahjakkuudet katkeriksi tai alkoholisteiksi.
Millä kuvataiteen onnistumista mitataan? Mieluummin valikoisin sen mallin, jossa on tiukat säännöt ja mittari. Nykyisen mallin sijaan, jossa vellotaan munattomassa mitättömyyden tilassa. Vaikeneminen tappaa taiteen. Teatteri on tänä päivä mielenkiintoisempaa, koska sillä enemmän yhteiskunnallista vaikutusvaltaa mitä kuvataiteella. Teatteri oikeasti korjaa hajonneen ihmisen, tai muistuttaa millaista on kun nauraa sisuskalut itsestään ulos. Teatteri myös kiinnostaa katsojia, missä taidenäyttelyissä eivät enää edes taitelijat itse puhu taiteesta. Olen elänyt vain tätä aikaa, mutta väitän että kuvataide oli Simbergin, Gallen-Kallelan ja kumppanien aikana jotain elämää suurempaa. Ehkä kuvataiteen pitää kuollakkin, jotta se voisi taas kerran syntyä uudelleen? Niin ja vielä viesti sille Akaalaiselle, joka vielä jaksaa mussuttaa että "Mäkin muuten osaisin tehdä tuon"- "Et osaa".
Pekka Ruuska, Näkymän taiteellinen johtaja 2010
Näkymä työryhmä
Akaan kaupunki
Kulttuurikoordinaattori Jaana Kari-Lepistö
TaideAkaa ry
Puheenjohtaja Marjukka Nikkilä
Teijo Kokko
Taiteellinen johtaja
Pekka Ruuska
Näkymä-sivuston ylläpito
Mia Joki, TaideAkaa
Näkymä työryhmän muut jäsenet
Anneli Vainonen, Akaan Kuvataiteilijoiden puheenjohtaja
Eva von Wehrt, Akaan Kuvataiteilijat
Jussi Hartoma, TaideAkaa
Minna Polus
Pamela Pilvinen
Lisätietoa netissä:
nakyma.yhdistysavain.fi/nayttely
nakyma2010.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti