Ympäristötaiteen voi sanoa alkaneeksi 60-luvulla Amerikassa. Suomeen se rantautui samaisen vuosikymmenen lopulla. Varsinaisesti yhtä henkilöä sen synnystä ei voi "syyttää", mutta haluan mainita tässä Robert Smithsonin ja teoksen nimeltä "Spiral Jetty", joka oli massiivinen Utahiin toteutettu spiraalimainen aallonmurtaja. Ympäristötaiteen salonkikelpoiseksi tulemista edesauttoi se, että kuvataitelijat olivat alkaneet saamaan 60-luvulla huomattavan määrän julkisuutta, johdossaan Andy Warholl outojen tempausten ja elämäntyylinsä johdosta. Nykytaiteen kasvanut suosio mediassa (nykytaide=taide toisen maailman sodan jälkeen) toi mukanaan myös taloudelliset intressit, ja tätä mukaan aikaisempaan verrattavissa hyvinkin poikkeukselliset projektit alkoivat saamaan rahoitusta ja yhteiskunnallista hyväksyntää, joka takasi taas niiden tulemisen laaja-alaisesti ihmisten tietoisuuteen ja maailman laajuiseen leviämiseen.
Ympäristötaideteokset toteutetaan luonnon yhteyteen ja ne valmistetetaan luonnollisista materiaaleista. Suomalainen ympäristötaide on muihin maihin verrattuna poliittisempaa ja käsittelee hyvin usein yhteiskunnallisia aiheita. Ympäristötaide kuvataiteen lajina on lähellä maa-, tila-, veistos ja suhteellista taidetta (relational art). 2000-luvulla monet arkkitehtitoimistot ovat laajentaneet toimialansa myös ympäristötaiteeseen. Tätä kautta he voivat ehdottaa laajempia kokonaisuuksia kilpailuihin, jotka ottavat myös ympäristönsä huomioon. Tällaiset hankkeet yhdistävät usein arkkitehdit, insinöörit ja taiteilijat saman pöydän ääreen toteuttamaan yhteisiä hankkeita, mikä on ollut kasvussa viime vuosina. Tästä Pirkanmaalaisena esimerkkinä Vuores-hanke Tampereella. Yksittäinen ympäristötaiteen teos voi olla alueellisesti myös taloudellisesti erittäin ratkaiseva. Tällainen esimerkiksi Suomussalmella sijaitseva "Hiljainen kansa" teos, joka tuo vuosittain alueelle merkittävän määrän turismia, verotuloja, kasvattaa koko alueen brändiä ja kannustaa myös muita alueen toimijoita toteuttamaan luovia hankkeita.
Esimerkkejä ympäristötaideteoksista
Onnistuneimpia sosiopoliittiisia esimerkkejä suomalaisista ympäristötaideteoksista:
1. Hiljainen kansa, Reijo Kela, Suomussalmi, 1994 (1988)
2. Virtaavien vetten tykö, Kaarina Kaikkonen, Jyväskylä, 2006
3. Maailman onnellisin puu ja vihreä pilvi, Kaija Papu ja Aino Louhi, Pello, Vuoden ympäristötaideteos 2009
Suomessa sijaitsevia merkittävimpiä maa- ja ympäristötaideteoksia:
1. Yltä ja Alta, Nokia / Pirkanmaa , Nancy Holt (Robert Smithsonin vaimo ja työskentelypari), tuotanto Strata, 1996
2. Puuvuori, Ylöjärvi / Pirkanmaa, Agnes Denes, Tuotanto: Strata, 1995
3. Green Cloud- performatiivinen ympäristötaideteos, Helsinki, HeHe, Vuoden ympäristötaideteos 2009 (toimivat molemmat aikanaan myös opettajinani Geneven Yliopistossa)
Kyseenalaista ympäristötaidetta:
"Fear Less, Love More" Jari Sarasvuo, 2009
"Kyse on ympäristötaiteesta, transformaatiopolusta ja meditatiivisesta harjoittelusta", Sarasvuo kiteyttää. Helsingin Sanomat 14.11.2009
Henkilökohtaisia suosikkeja ympäristötaiteesta:
1. Cube Hamburg 2007, Gregor Schneider
2. Christon koko tuotanto
3. Nancy Holt, Wheatfield
Suomalaisia linkkejä
Suomen Ympäristötaiteen säätiö:
http://www.yts.fi/
Suomalaista ympäristötaidetta netissä:
http://www.environmentalart.net/
Kirjoittanut: Pekka Ruuska, Näkymän taiteellinen johtaja 2010









Hienoa historiikkia! Mikäs tämä näkymä oikein oli? Vaikuttaa lupaavalta jutulta.. Kummaa kun en ole ennen kuullut. Tuli ihan sattumalta vastaan.
VastaaPoistaKiitokset kommenteista.
VastaaPoistaNäkymästä lyhyesti: Näkymä on vuodesta 2002 lähtien järjestetty ympäristötaidetapahtuma joka järjestetään Akaalla 3.7-29.8.2010. Kätevimmin näkymään pääsee jos on menossa kesällä junalla väliä Helsinki-Tampere, ja päättää pysähtyä tunniksi Toijalan asemalle, tunnissa ehtii kiertämään jo hyvin lähellä sijaitsevan teospuiston. Lisätietoja Näkymän sivuilla osoitteessa: nakyma.yhdistysavain.fi
Ystävällisin terveisin,
Pekka
ps. nähdään kenties Näkymässä ;)
NÄKYMÄ on Akaalle kova juttu, vaikka jotenkin tuntuu siltä, että joka vuosi tapahtuma keksitään uudestaan. Toisaalta ehkä niin hyvä, edellisistä Näkymistä kertovat lunastetut työt. Vähän ihmettelen Näkymän laajentamista Toijalan Satamaan. Ajattelin, että vuorovuosin Nahkialanjärvellä ja Haihunkoskella olisi jäntevöittänyt tapahtumaa. Mutta tekijät päättävät! Avajaisiin pitää ehdottomasti saada joku räväkkä performanssi. Lumiukko oli aikanaan HYVÄ!!!
VastaaPoistaJuha